Ifa suolapastilli

En ollut pitkään aikaan innostunut pastillinameista, kunnes sitten sain suuhuni Ifan suolapastillin. Ifa Salt Lakris-pastillit ovat Norjalaisen Nidarin tuote. Maku on kivan suolainen ja silti lempeä, en oikein tiedä mihin sitä vertaisin.

Ifan pinta rapsahtaa kivasti kun sitä puraisee, eikä se ole ollenkaan kumimainen kuten esim. Sisut. Ifa-suolapastilleja saa ainakin Citymarketeista ja myös joistakin halpahalleista.

Sisut ja muut sellaiset saavat minun puolestani jäädä unholaan. Kun tämä hiiri tahtoo pastillia, hän valitsee tämänhetkisen ehdottoman pastillisuosikkinsa, Ifan.

Malaco Truly Juicy - Exotic Affairs

Exotic Affairs kuuluu Malacon uuteen Truly-makeispussisarjaan. Kyseessä ovat pikkupussit (110g), joihin Malaco on viime aikoina panostanut. Koemaistelussa olleet Truly -sarjan Exocit Affairs -namit maistuvat perusviinikumeilta.

Tuotekuvauksessa mainitaan "luonnonvärejä, 30% vähemmän sokeria ja maku tulee aidosta mehusta". Itse en kyllä erottanut näitä mitenkään muista samankaltaisista viinikumikarkeista. Pussin karkeissa oli myös yksi vaahtokarkkimaisempi nami, se toi mieleen Ässä Pehmix-namut.

Matonen: Alunperin Truly - pussi tarttui kauppareissulla minun ostoskoriini, kun en kassajonossa malttanut tavata tuoteselostetta tarpeeksi tarkkaan. Sisältävät nimittäin pirulaiset liivatetta. Ärsynärsyn ärrin murrin!!!

Miksi Malaco, jonka hedelmänameissa on paljon kasvissyöjällekin sopivia liivatteettomia karkkeja, uutuudessaan käyttää liivatetta? Buu! Ja ihan naurettava tuo terveysseikkoihin vetoava imago.

Ingman Totally Red

Buu! Punainen versio tästä uutuusjätskistä ei todellakaan vedä vertoja tuolle mustalle. Jos Totally Blackissä salmiakkia on niin, että tuntuu ja minulle jopa vähän äklösti liikaa, niin punainen sisarjätski on pliisua ja vain laimeasti mansikkaista.

Päällä on kohmeista sorbettia, joka olisi saanut olla rutkasti kirpakampaa päihittääkseen solerot ja muut samaa konseptia käyttävät. Sisus on mitäänsanomatonta mansikkajätskiä, jotain sorbettiviritelmää seassa, ei maistu. Mansikkaeskimokin on eksoottisempi ja kivempi. Totally-sarjasta on maistamatta vielä valkoinen ja vihreä, en tiedä kannattaako edes.

Vappua aion muuten viettää maistellen uutuuskarkkeja ja vähän muita karkkeja. Ovelana tyttönä ostin jopa jätskejä pakkaseen, ihan vaan puhtaasti tieteen, arvioinnin ja namibloggauksen nimissä...

Jätskivertailuissa on muuten kunnostautunut myös Sea. Tästä suoraan Sean jätskeihin!

Eldorado Nougat & Almond

Eldoradon Nougat & Almond, eli nougat ja mantelisuklaapatukka on halpapatukoiden 'Tupla'. Valitettavasti ensimaistamalta patukka ei tietenkään yllä Tuplan klassiseen makuun. Koostumus on omituisen mureneva ja jauhoisa, ensimaku liian suolainen, sitten suuni maistaa jotain omituisen siirappista. Vertailun vuoksi ostin tietenkin aidon Tuplan samalla, ihan vaan siltä varalta että tämä kopio on kehno ja tulee ikävä aitoa tavaraa ja niinhän siinä kävi.

(Matonen: Kaikkea sitä joutuukin tieteen ja naminurkkabloggauksen eteen tekemään. Varo halpoja kopioita Namihiiri!
Olen maistanut joskus jonkun halpismerkin tuplakopion ja se oli ihan pahojen joulusuklaakonvehtien makuista, niiden, joita sai halvalla ja jotka olivat saksalaisia ja joita joku aina antoi minulle lapsena lahjaksi. Ihan jäi trauma siitä, oikea Tupla on nimittäin hyvää. )

Namihiiri jatkaa:
Halpapatukoista - Erinäisten peitenimien alla löytyy ainakin Eldoradolta, Keskolta (Pirkka) ja Rainbow:lta (pääasiallisesti S-ryhmä) patukoita, joita voisi luulla Twix (minusta Raider oli parempi nimi), Snickers, Mars, Lion, Kismet yms. patukoiksi. Useasti nämä patukat ovatkin hyvin lähellä esikuviansa, mutta pieniä erojakin on havaittavissa.

Itse ostan aika useasti Rainbow-merkkisiä Lion, Kismet ja Twix-versiointeja ihan surutta. Mielestäni olisi aika mielenkiintoista tehdä sokkotesti jossa olisi näitä halpaversioita ja aitoja patukoita ja sitten pitäisi löytää joukosta se aito ja alkuperäinen.

Ingman Totally Black

Ingman Totally Black
Salmiakinmakuista jäätelöä, salmiakkitäytettä ja kaksi salmiakkikuorrutetta. Jos pidät salmiakista, pidät tästä. Itse olin haltioissani tästä salmiakin paljoudesta. Erityisesti tämä ihana salmiakkikuorrute oli hyvää. Mutta puikon olisi tehnyt täydelliseksi se, jos siinä olisi ollut jäätelön alla tikun ympärillä kuorrutteen makuinen paksu salmiakkisydän. Nyt kun syö kuorrutteen ja kaluaa jäätelön, ei siellä olekaan mitään piilotettua herkkua, palkintona ympäröivän jäätelön syönnistä ja jonkinasteista kruunua jäätelönautinnolle.

Plussat - Herkullista ja tasapainoisen makuista.
Miinukset - Salmiakkisydän tikun ympärillä olisi ollut täydellistä.

Yöpantteri mix

Yöpantteri-makeispussi

Lyhyt kuvaus - Etäisesti pantterituoteperhettä muistuttava makeissekoitus. Pussin karkkien makuina ovat sitruuna-lime, greippi-mansikka, salmiakkilaku, appelsiini-mansikka ja vadelma-greippi.

Makunsa ja koostumuksensa puolesta vain nuo salmiakkinamit voisin jopa mieltää panttereiksi, mutta pussin muut karkit tuovat mieleen pahimmillaan marmeladitäytteiset hedelmänamit. Jos maistaisin näitä karkkeja sokkotestissä, en todellakaan osaisi mieltää niitä pantteri-perheen jäseniksi. Isoakin isompi miinus jumbopussista, joka on tässä tapauksessa 400g. Toisin kuin lumipanttereita, en usko toistamiseen ostavani tätä uutuustuotetta.

Lumipantteri

Lumipantteri-makeispussi.

Lyhyt kuvaus - Eri makuisia pantterikarkkeja (Salmiakki-persikka, salmiakki-vanilja, ananas-menthol, päärynä-menthol, veriappelsiini-menthol ja vadelma-menthol). Karkin maku selviää vasta puraisemalla, joten pussi on täynnä yllätyksiä.

Karkkien valkoinen päällyste maistuu liitulakumaiselle ja raikkaalle. Eli jos pantterin ja liitulakun yhdistelmä on lähellä sydäntä, on tämä pussi namien namia. Omaan makuun tästä tulee hieman öklö olo ja hyvinkin nopeasti.

Miinusta - Jumbopussi 350g. Mitään muita kokovaihtoehtoja ei ole, joten kerralla joutuu ostamaan tämän 'säkillisen'. Sopii paremmin useammalle syöjälle kuin yhden namihiiren tarpeisiin. Ostan näitä uusia "pimeitä panttereita" heti kun sellaisia kaupassa näen karkkipäivänä.

Liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia

Kadonneen äänen metsästyksen myötä, on tullut osteltua lukuisia erilaisia kurkkupastilleja tai vastaavia. Osa nameistä hillitsee yskänpuuskia yllättävän hyvin, osaa avaa jopa tukkoisen nenän ja osa vaan maistuu hyviltä.

Tehokkaimpaan luokkaan kuuluvat Fisherman's Friend - karkit. "Pastillin voima kumpuaa cayenne-uutteesta, raikkaus mentolista," kerrotaan namin nettisivuilla ja aika väkeviä nameja ovatkin. Hengitys helpottuu ja imeskeltäessä karkki kestää suussa aika pitkään, yleensä on vaan vaikea vastustaa kiusausta ja puraisen karkin. Sokerittomat versiot, eivät toimi yhtä hyvin, kuin oikeasta sokerista valmistettu.

Airwaves Drops (Wrigley) on myös tehokas nami, vaikka mustaherukanmakuista, nimenomaan kurkkupastilliksi tarkoitettua makua en syökään, en pidä mustaherukka-aromeista. Sininen menthol ja eucalyptus sekä keltainen lemon ice ovat hyvänmakuisia. Suussa nami kestää pitkään ja sininen ainakin estää yskänpuuskia minulla.

Vicksin perinteisiä kolmionmallisia Menthol Freshejäkin minulla on askillinen. Sisältävät myös kaikenlaisia epäilyttäviä makeutusaineita, eivätkä ole eden kovin väkeviä. Hätätapauksessa saatan syödä yhden, mutta tehoa ei ole riittävästi. Ihan liian pliisuja.

Läkerol Dents Caramel mint ja Eucalyptys -makuja löytyy molempia askilliset, kun ajattelin, että pieni ksylitolia olisi hyödyksi hampaille ja yöllä yskän herättäessä voisin napata tällaisen. yskä ei ole herättänyt, yskänlääke on pitänyt siitä huolen.

Näissähän on ksylitolia makeutusaineena vaan 50 prosenttia, joten paketin kyljessäkin lukee, että näitä pitää syödä aterian jälkeen2-3. Maku on laimea ja koostumus suorastaan houkuttaa pureskelemaan, sellainen toffeemainen sitkeys. Caramel mint erityisesti maistuukin ihan minttukermatoffeelta.

Perinteisiä Eucalyptys -pastilleja olen liottanut kuumaan veteen ja hengitellyt höyryä. Tähän tarkoitukseen ne ovat ihan mainioita, makunsa puolesta laimeita ja sokerisia.

Otsikko on muuten ihan totta.

Tarttuu hampaisiin

Aina joskus minut valtaa hedelmätoffeen kaipuu. Sitkeän, kirpeän ja sitruunaesanssisen toffeemöhkäleen ajattelu saa suun vettymään. Mmmm, ihanaa.

Mutta hitsi vieköön, olen joskus tehnyt periaatteellisen päätöksen, että kun ryhtyy kasvissyöjäksi, se ulottuu sitten myös nameihin. Liivatettahan kaikissa noissa toffeissa yleensä on ja sitä en syö.

Tänään kolmastoista päivä ja perjantai koitui oikein onnenpäiväksi. Vapaa valinnan valikoimissa oli isoja pusseja Lambadie's -hedelmätoffeita ja edullisesti. Ostin heti kerralla muutaman pussillisen varastoon ja pahan päivä varalle, puolipussillista olen niitä namipäivän kunniaksi maiskuttanut. (Jos joku oikeasti uskoo, että namit minulla säilyvät, niin väärin luultu)

Voisiko jostain saada liivatteettomana myös panttereita, sukulakuja, lakritsinappeja, kingkongeja, hedelmäaakkosia, liitulakuja, noitapillejä, lakutoukkia...

Rousk rousk

Syön sipsejä vain erikoistilanteissa, kuten uutenavuotena ja vappuna. Ja nyt siis myös pääsiäisenä. Löytyikin uusi sipsisuosikki, Taffelin Delivio Seasalt & Pepper -perunalastut. Olivat semmoisia Walkers - maisen ohuita ja rapsakoita ja sopivasti pippuria, ettei suu pala.

Namihiiren suosikkisipsit ovat tällä hetkellä muuten juuri noita Walkerseja. Namihiiri muistelee kaiholla sitä aikaa, kun hän sai hakea lähi-Siwasta pussillisen Crunchips Cheese and Onion-sipsejä. Nykyään hiiriparka ei löydä kyseisiä sipsejä mistään kaupasta ja hän onkin ollut aiheen tiimoilta murheen murtama jo usean vuoden ajan. Mutta joskus silloin tällöin hän voi vielä päiväunissansa maistaa tuon suloisen Crunchips-maun ja haaveilla siitä ihanasta jälleennäkemisen hetkestä, joka vielä valitettavasti antaa odottaa itseään jo lähes kymmenettä vuotta.

Puheenvuoro takaisin Matoselle.
-Kiitos. Isot pussit ovat minulle ongelma, sipsinhimo tyydyttyy pienestä määrästä, mutta tavallisista kaupoista löytyy yleensä vain noita jättijättipusseja. Tällä kertaa ongelma ratkesi siten, että Namihiiri rouskutti suurimman osan sipseistä ja minä vain sen verran kuin mieli teki. Erittäin käytännöllinen ratkaisu.

Maistoin myös Estrellan barbecue-sipsejä (tasan kaksi lastua). Uuh, mikä pekonimainen savunmaku. Yäk!

Namihiiren limuhampaan kolotukseen

Uutena tuttavuutena tämä hiiri on korkannut Olvin Classic-sarjan uusinta makua, greippilimua! Tätä ennen olen ollut greippilimuhampaan kolottaessa Hartwallin ylihinnoitellun greippilimonadin tai Laitilan tyyriin, mutta herkullisen Rio Rita-greippilimun orja, mutta nyt on saatavilla huokeampi ja makunsa puolesta täysin vertailukelpoinen kilpailija.

Yleisesti Olvin Classic-sarjan limuja saa 1,20€/1,5l hintaan tai jopa halvemmalla ja pienemmistä lähikaupoissa parin euron pintaan. Toisin kuin saman sarjan Cola-juoma, Classic Greippi ei ole makeutettu aspartaamilla, vaan glukoosi-fruktoosisiirapilla. Makunsa puolesta Classic ei aivan pärjää Laitilan Rio Ritalle, mutta tuskin huomaisin eroa sokkotesteissä.

Minä muuten olen se Namihiiri, pitkä ja laiha uroshiiri, jolla on korkea aineenvaihdunta ja sitä kiihdyttävät harrastukset. Namipäivä on aina kun siltä tuntuu, mutta etenkin viikonloppuisin.

Jäätelöaltaan liepeiltä

Vaikka ulkona vaikuttaa taas kaikkea muuta kuin keväiseltä, on pakko aloittaa tehokas jätskinmaistelukausi heti kun vähän ollaan lämpöasteiden puolella. Muuten ei ehdi maistaa kaikkia uusia makuja.

Eilen testasin Domino Ice Cream Minttu -keksijätskin. En tykännyt. Mintun maku jätskissä oli jotenkin huono, ei ollenkaan sellainen raikas ja ihanainen, kun voisi kuvitella. Siitä vaniljajätskidominosta kuitenkin olen tykännyt, kun ne isot dominokeksipuolikkaat ovat olleet rapsakoita ja makoisia. Nyt nekin maistuivat pliisuilta ja liian pehmeiltä.

Parasta kevään uutuusjätskeistä on tähän mennessä ollut korvapuustijätski, namnamnamnam! Maistuu oikeasti ihanan pullaiselta ja heti tuli mieleen kaikenlaisia pullakinuskiviritelmiä, joita voisi vaniljajätskin kaveriksi keitellä.

Ai niin, hei, olen Namimatonen, irtokarkkien ystävä ja karkkipäiväni on perjantailauantai. Täällä raportoin uusista ja vanhoista herkutteluhetkistä. Tervetuloa!