Salmiakkijauhetta - Pöyröö puluveri

Salmiakkijauheen luulisi olevan suomalaisten salmiakkihulluuden tuntien hyvinkin helposti saatavilla oleva elintarvike, mutta näin ei ole asianlaita, ei ainakaan Tampereella.

Namituvan valmistama Pöyröö puluveri valittiin vuoden 2012 salmiakkituotteeksi, joten olikin mielenkiintoista makustella oliko tuote maineen ja kunnian arvoista.

Ensimaistelulla pulveri ei aivan säväyttänyt, mutta pian huomasin että jauhe ei ollut oikein sekaisin ja pienellä ravistuksella pulveri maistuikin erinomaiselta. Jauhetta voi varmasti käyttää monin eri nautintotavoin, mutta itse pysyttäydyin tikkareiden dippaamisessa. Jauhetta kannattaa tietenkin laittaa dippaamista varten erilliseen astiaan, ettei syljestä koko purkkia ja paakkuunnuta jauhetta.

Kun nyt olen todennut pulverin maistuneen, voisin huomauttaa sen hinnan olevan varsin korkea. Purkillinen (50g) maksoi lähes kuutisen euroa, joten kyllähän tämä lompakkoa kirpaisee. Toisaalta, purkki kesti ihan hyvin omalla käytöllä, joten ehkä kaikki on taas, ah niin, suhteellista.

Jauheen saatavuudesta voi lukea tietoja täältä.

Kantolan DOPS-keksit

Katselimme lauantain kauppareissulla lähi-Citymarkettimme laajentunutta Amerikka-hyllyä. Harvoin ostamme hyllystä mitään, sillä siinä myytävä 99c store kama on törkeästi hinnoiteltua. Useimmiten olemme ostaneet alkuperäisiä Oreo-keksejä pienen paketin räikeään 1.99€ hintaan. Nyt Oreo-keksit loistivat poissaolollaan, ja keksihyllynkin sijainti oli muuttunut. Päätimme vilkaista keksihyllyä, jos Oreot olisivat muuttaneet sinne tavalliseen keksihyllyyn. Oreo-keksejä emme löytäneet, mutta Mari äkkäsi Kantolan Dops-keksit.

Dops-keksien pakettikin muistutti ulkoiselta asultaan Oreo-keksejä, joten päätimme ostaa Brownien makuisen DOPS-paketin. Keksejä on saatavana myös Mudcake-makuisina.

Miltä keksit sitten maistuvat? Väittäisin, että sokkotestissä en osaa erottaa Oreo-keksiä ja Dopsin brownien makuisia-keksiä toisistaan. Keksin tumma värikin on aikalailla identtinen. Maku on ihanan suolainen, sellainen ei makeahko, oikein hyvä vastapaino täytteen imelyydelle. Omasta mielestäni näiden "avauskeksien" täyte maistuu melkein aina samalta. Toisin sanoen, Dopsit ovat todella hyviä, jos siis pitää Oreo-kekseistä eikä Oreo-keksejä ole saatavana omasta kaupasta, tai ei halua maksaa ylihintaa niistä, niin Dops on kuin vastaus rukouksiin.

Toivottavasti Dopsit ovat tulleet jäädäkseen. Tämä Brownie-makuinen, mitä erinomaisin Oreo-kopio löytänee tiensä meidän keksipurkkiimme useasti. Ehkä uskaltaudumme maistelemaan Mudcake-keksejäkin, tosin en usko sen vetävän vertoja tälle tummalle Oreomaiselle ihanuudelle.

Nyt riittää kirjoittaminen, tarvitsen lasin kylmää maitoa ja dops dops dops!
(Kokeilkaa myös vaniljajäätelön kanssa murennettuna! Käyttötavat samat kuin oikeissa Oreoissa.)


DOPS brownie
DOPS mudcake

Kevään uusia jätskejä

Jätskikausi namihiiritaloudessa pääsi oikein vauhtiin kun namihiirenpoikanen otti maaliskuussa varaslähdön maailmaan ja vanhempansa ravasivat TAYSissa hoitamassa poikasta ja söivät kunnioitettavan suuria määriä pehmistä. Tai ainakin Matonen söi.

Kaupan uutuuspikkujäätelöiden maistelussa olemme taas päässeet vauhtiin vasta nyt kun ilmat ovat lämmenneet. Ja imettävän äidin on syytä turvata energian saantinsa kaikilla vaunulenkeillä maistamalla jotain uutta jätskiä, ihan varmasti on näin!

Valiojäätelön karpalon makuinen juhlatuutti maistui oikein makoiselle, erityisesti tuutin vaniljajätski oli tosi täyteläistä. Karpalohillo oli sopivan makeankirpakkaa, eikä kalpene alkuperäisen juhlatuutin lakkahillolle.

Fanipalakekseillä on se paha ominaisuus, että ne syötättävät. Jos ostaa pussin, voi olla varma että tulee 1) napsittua liikaa ja 2) pahaolo. Ingmannin jätskiuutuustuutti Fanipala maistuu ihan kumman aidosti noille kekseille, mutta ei todellakaan tee mieli sydä toista perään. Turhan makea oli.

Ingmannin Dominokeksijätski Mansikka oli oikein makoisa, mutta koostumus on edellisten Dominojätskien tapaan melko haastava: kaupasta ostettuna jätski on tosi jäistä ja syöminen samalla kun tekee jotain muuta esim. kävelee ja työntää lastenvaunuja toisella kädellä... juu rinnuksilla on pian muutakin kuin pulautusta ja tissimaitoa ja herkulliset keksinpalat putoaa maahan, vääryys! Mutta hirmuhyvä mansikkajätski tässä oli, jotenkin mansikkainen, yllättävää, eikö!

Paras viimeiseksi! Ingmannin Kingis xtra vadelmalakritsi on niin hyvää! Ihan kuin lakritsi- ja vadelmaveneitä söisi, mutta kylmempää. Namnamnam! Lisäksi koko on sopiva, sisällä on sydän ja vattu ja laku makuina täydentävät toisiaan ihanasti. Yksi huono puoli tässä on, miksei niitä saa lähisiwasta!?!

Riesen ja Oreo-keksit

Olin kovin surullinen kun Riesen-pussit katosivat kauppojen karkkihyllyiltä joskus vuosi takaperin. Hetken kaikki toivo oli menetetty. Mutta onneksi hiljattain Matonen törmäsi läheisessä K-Supermarkestissa Riesen-patukoihin. Nämä patukat sisältävät siis samoja suklaatoffeenameja kuin nuo pussit, mutta namit eivät ole yksittäispakattuja ja todennäköisesti patukat ovat myös hieman arvokkaampia kuin pussit. Tästä huolimatta, Riesenit ovat palanneet ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Olen nähnyt niitä myytävän K-Supermarketeissa ja Citymarketeissa. S-ryhmäläisten
kaupoista niitä en ole vielä bongannut.

Mutta vieläkin hienompi löytö olivat Oreo-keksit, joita en ole itse ainakaan aiemmin Tampereella nähnyt myytävän. Tampereen Lielahden Citymarkettiin on tullut tämmöinen Amerikka-hylly, joita on jo nähty muiden paikkakuntien citymarketeissa. Keksejä tuo maahan His and Hers-niminen yritys, jonka sivulta löytää jälleenmyyjälistauksen. Kuuden keksin Oreo-paketti maksoi hataran hiirenmuistini mukaan 1.99€, eli aika kova hinta tuollaisesta Amerikan .99c store-kamasta. Huvittavinta on tuo Luxury-sanan käyttö hyllyn nimessä. Mikään noista hyllyn tuotteista ei ole oikeaa luksusta, ei tässä sentään kaviaaria olla hankkimassa. Eivät perusjenkkikeksit ole kotimaassaan kalliita tai erikoisia eikä niiden kuuluisi olla sellaisia Suomessakaan. Siksi maksankin tuon 1.99€ kuudesta keksistä pitkin hampain. Keksit kulutetaankin taloudessamme mahdollisimman säästeliäästä. Ovathan Oreot mielestäni niin järisyttävän hyviä, tuo suolaisuus ja tummuus tuossa keksissä on jotain mitä Domino-kekseistä puuttuu (liian makeita ovat omaan makuun)

Mutta kritiikistä huolimatta, on kiva että Oreoita saa läheltä. Olkootkin kalliita. Tietysti voisi yrittää löytää jonkin suoran välikädettömän Oreo-lähteen netin avulla. Onhan tuo Cittarin 1.99€ halvempi kuin esim. Helsinkiläisen Behnfordsin 2.5€ samasta 6-keksin Snack Packista. Mutta silti jokseenkin ryöstön maku jää hinnasta suuhun, keksin ihanan maun lisäksi.

Namihiiri suosittelee keksejä ja Rieseneitä makunsa puolesta kaikille herkuttelijoille ja toivoo etteivät tuotteet katoa aivan lähiaikoina valikoimista.

sipsipsipsipsips

Matonen -

Ohhoh! Ihan näyttää, ettei muka syöty mitään nameja tässä kesän ja syksyn aikana. Väärä luulo! Emme vain ole ehtineet kirjoituspuuhin.

Namihiiri on toisinaan aikamoinen sipsihiiri. Tällä hetkellä hiirulainen tuntuu innostuneen erityisesti väkertämään sipsejä mikroaaltouunissa, mutta uuden vuoden kunniaksi haettiin kaupan herkkusipsejäkin. Punnitse ja säästä -kaupasta löytyi Walkers -sipsien uudelleen tuotantoon otettu maku, Worcester Sauce, joka oli aika herkullinen. Harmi, että pikkupusseja tarttui mukaan vain yksi.

Koska oma analyysini sipseistä olisi luokkaa no sillai kivasti se rouskuu, on parempi päästää kirjoituspuuhiin myös perheemme sipsiekspertti:

Namihiiri -

Jostain syystä olen aivan liian ennakkoluuloinen sipsirintamalla. Etenkin kun edes tiennyt mitään Worcester soossista. Oikeastaan olin vain kuullut siihen viitattavan erinäisissä populaarikulttuuriyhteyksissä.

Kuinka alkaisinkaan kuvailemaan näiden sipsien makua? Jotenkin samankaltainen etikkainen (peräti ketsuppietikkainen) hapokas maku, joka tuo mieleen Salt & Vinegar-sipsit. Tosin omaan makuuni soossisipsit ovat parempia kuin nuo S&V-sipsit. Jotenkin nämä ovat vähemmän pistäviä omassa suussani, mutta säilyttävät sen hapokkaan ja raikkaan oloisen tuntuman kielellä kuin nuo S&V-sipsitkin.

Ehkäpä makua voi kuvailla parhaiten löytämällä sille kotimaisen ja tutun verrokin. Soossisipsit maistuvat jokseenkin samalta kuin naapurigrillin annos "Ranskalaiset kaikilla mausteilla". Walkers-pussi tosin pesee tuon grilliannoksen terveellisyysvertailussa aikalailla 10-0 tyyliin. En tosin tiedä, kuinka lähellä autenttista Worcester-kastikkeen makua näiden sipsien maku on. Aito soossi ilmeisesti sisältää anjovista ja Walkersin sipsit ovat vegaaneille sopivia, joten en lähtisi vannomaan aidon maun nimiin. En ole häpeäkseni maistanut pelkkää kastiketta missään elämäni vaiheessa.

Ehkäpä tuudittaudunkin tyytyväisenä uskottelemaan itselleni, että tuo sipsien maku on juuri se aito ja oikea maku.

Jäätelökauteen!

Näin keväisin meitä yleensä hemmotellaan uusilla jäätelöillä, mutta äkillinen lämpöaalto on tainnut yllättää myös jäätelöfirmat ja kaupat, kun kylmäaltailta ei tunnu löytyvän mitään uutta ja makoisaa. No, pingviinijätskien suhteen odotuksetkaan eivät ole kovin korkealla, mikään uutuuksista ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Murueskimon Hopeinen laku on ihan mainio: kuorrutus rapsahtava, sydän pehmeä, mutta ei liian äklö. Jätski sellaista perusvaniljaa. Lisäpisteitä tulee sopivasta ahmaisukoosta, voi syödä pieneen jätskinälkään, eikä lakritsisuus ala tökkiä, niinkuni joissain suuremmissa lakujätskeissä.

Namihiiri on maistellut tuon Dumle Snacks - puikon ja tässä kommentit jätskistä: hyvin toffeinen, liian makea, runsas kuorrutus, kuitenkin sopivan pieni. Sopii Namihiirelle, joka tykkää kaikesta makeasta.

Parasta jätskiä on silti Tampereen jäätelötehtaan italialainen. Vaikkakin viimeksi (siis eilen) tyttö täytti töttöröni hieman kitsaasti. Ananas oli kuitenkin erinomaista, Praline vähän liian makeaa. Namihiiren töttöröstä löytyivat turvalliset Limone ja Cocco. Namskis!

Pepperidge Farm - Soft Baked Cookies

Pepperidge Farm - Soft Baked Cookies

Milloin viimeksi olisinkaan mutustanut näin hyvää keksiä? Nämä pehmeät ihanuudet maistuvat mainiolta kylminä sellaisenaan, mutta paketin ohjeiden mukaisesti nopea 10s mikrotus tekee näistä aivan tuoreen makuisia, suorastaan suussa sulavia!

Harmiksemme olemme maistaneet vain näitä suklaa-karamellikeksejä, sillä kaupasta olisi löytynyt myös muutamia muitakin makuja.

Yksi paketti maksaa noin kolme ja puoli euroa, eli aivan halvasta herkusta ei valitettavasti ole kyse. Keksit löysimme Tampereen Stockmannin Herkun sesonkituote-osiosta. Toivottavasti näitä keksejä olisi saatavana jatkossakin, sillä pehmeä Pepperidge Farm-keksi on ehdottomasti kahvihetken kruunu.

Jos pääsiäisen jälkeen vielä löytyy vatsasta keksin mentävä aukko, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan Pepperidge Farmin pehmeisiin kekseihin.